Onnea peruskoulunsa päättäneille yseille ja hyvää kesälomaa kaikille!
Kotimäen koulu on valittu Mannerheimin lastensuojeluliiton vuoden tukioppilaskouluksi
Kotimäen tukioppilaat ovat mukana kampanjatempauksessa muistuttamassa aikuisia vastuusta.
Iloa ja aurinkoa perinteisessä pihatapahtumassa Ristikallion koululla.
Valinnaisen leivontakurssin kondiittorien taidonnäytteitä.
Mitä kakkua sinä olisit äänestänyt?
Voi että! Yli 30 vuotta sitten aloin tehdä lauluja ja sitten pikkuhiljaa musta tuli lauluntekijä. Se tulee se inspiraatio oikeastaan kaikesta – jokaisesta päivästä, jokaisesta ihmisestä, luonnosta ja vaikka mistä.
Alun perin kiersin pelkästään kouluja. Kun valmistuin opettajaksi, alkoi tulla puhelinsoittoja: ”Tuutko laulamaan meidän kouluun?” Sen jälkeen pikkuhiljaa alkoivat työt lisääntyä, kun tein ensimmäisiä levyjä. Levyt lähtivät kiertämään ja yhä useammat tiesi ja tunsi minut.Sitten alkoi tulla lauluja laulukirjoihin ja aloin tekemään musiikkikertomuksia, joissa on vähän näyttelemistä ja muuta – erilaisia ohjelmistoja. Näin sana kiiri, että Salmisen Jukka kiertää. Niin siitä tuli minun työni.
Olipa hyvä kysymys! En aina. Koulukonserteissa minulla on tietynlainen perusrunko. Mutta minulla on niin paljon lauluja, että katson vähän yleisöä ja teen sen mukaan. Jos siellä on isoja lapsia, otan leikkejä vähän vähemmän ja se vähän muuttuu siinä esityksen aikana.Mutta kun mennään ihan uuteen tilanteeseen, kun on aikuiskonsertteja, silloin suunnittelen joka kerta erikseen.Musiikkikertomuksissa on aina tiivis ohjelma, missä on vähän draamaakin, joten se on aina se sama.
Se kuuluu asiaan. Mehän kasvetaan jokainen ihminen. Kun olin itse viides- tai kuudesluokkalainen, olin siellä nurkassa enkä tykännyt kenestäkään, joka teki yhtään mitään. Ja vaikka piti vähän kavereille näyttää, mun sisällä oli silti joku sellainen tunne, että olisi ollut kiva siltikin kuulla.Mehän ollaan erilaisia. Ykkös-kakkoset on leikkisämpiä, kolmos-neloset ei ole enää niin leikkisiä, mutta vielä lähtee mukaan. Viis-kutoset jo on ihan oman ikäisiään – ja niin pitää olla siinä iässä – ne rupee mietiin et hei, mikä tää on? Se on hyvä niin!
Joo. En puhu palturia tuolla edessä. Se, mitä kerron, on totta. En vitsaile asioilla.
Joo. Se oli intiaanipoika Venezuelasta. Pienet lauluni veivät minut niin pitkälle matkalle. Kun mä lauluja aloin tehdä, en suunnitellut tekeväni matkoja mutta joku järjestö ajatteli, että Jukan lauluista voisi olla hyötyä siellä ja tämmöstä mun elämässä on sitten tapahtunut. Minä olen siitä kiitollinen.
Joo. Lauluntekijöitä minun mielestäni kannattaisi vielä vähän enemmänkin saada lastenlaulun saralle. Silloin, kun aloitin, ei ollut oikeastaan paljonkaan lastenlaulujen tekijöitä.Nythän sitä on monentyyppistäkin lastenlaulun tekemistä mutta sitten taas seurakuntapuolella, missä minä kierrän, ei meitä hurjan montaa ole. Jos minä en pääse keikalle ja kysytään ”kukas tulis sijaiseks?” ei niitä hurjan montaa ole. Toisaalta se on antanut minulle sen mahdollisuuden, että töitä on riittänyt.
Kiitos ja kaikkea hyvää sulle!
 |
| Kuva: Livetiimi © Maata Näkyvissä -festarit |
 |
| © Maata Näkyvissä -festarit |
 |
| Skillet © Maata Näkyvissä -festarit |
