Muusikko-lauluntekijä Jukka Salminen kävi 17.11. esiintymässä Kotimäen koulun 3.-6. -luokkalaisille osana Kaarinan kirkkopäivien ohjelmaa. Kävimme haastattelemassa häntä esityksen jälkeen. Haastattelijana toimi Matias 4B:ltä.
Mistä olet saanut inspiraation näihin kaikkiin esityksiisi?
Kun olet nyt 30 vuotta näitä tehnyt, niin mistä sinun ura sitten lähti?
Voi että! Yli 30 vuotta sitten aloin tehdä lauluja ja sitten pikkuhiljaa musta tuli lauluntekijä. Se tulee se inspiraatio oikeastaan kaikesta – jokaisesta päivästä, jokaisesta ihmisestä, luonnosta ja vaikka mistä.
Alun perin kiersin pelkästään kouluja. Kun valmistuin opettajaksi, alkoi tulla puhelinsoittoja: ”Tuutko laulamaan meidän kouluun?” Sen jälkeen pikkuhiljaa alkoivat työt lisääntyä, kun tein ensimmäisiä levyjä. Levyt lähtivät kiertämään ja yhä useammat tiesi ja tunsi minut.Sitten alkoi tulla lauluja laulukirjoihin ja aloin tekemään musiikkikertomuksia, joissa on vähän näyttelemistä ja muuta – erilaisia ohjelmistoja. Näin sana kiiri, että Salmisen Jukka kiertää. Niin siitä tuli minun työni.
Suunnitteletko jokaiselle yleisölle aina uuden esityksen?
Olipa hyvä kysymys! En aina. Koulukonserteissa minulla on tietynlainen perusrunko. Mutta minulla on niin paljon lauluja, että katson vähän yleisöä ja teen sen mukaan. Jos siellä on isoja lapsia, otan leikkejä vähän vähemmän ja se vähän muuttuu siinä esityksen aikana.Mutta kun mennään ihan uuteen tilanteeseen, kun on aikuiskonsertteja, silloin suunnittelen joka kerta erikseen.Musiikkikertomuksissa on aina tiivis ohjelma, missä on vähän draamaakin, joten se on aina se sama.
Saat hyvän yhteyden lapsiin, mutta kun sitä vanhempiin mennään, sitä vähemmän niitä kiinnostaa ja ne saattaa huudellakin jotain. Mitä mieltä olet tästä?
Se kuuluu asiaan. Mehän kasvetaan jokainen ihminen. Kun olin itse viides- tai kuudesluokkalainen, olin siellä nurkassa enkä tykännyt kenestäkään, joka teki yhtään mitään. Ja vaikka piti vähän kavereille näyttää, mun sisällä oli silti joku sellainen tunne, että olisi ollut kiva siltikin kuulla.Mehän ollaan erilaisia. Ykkös-kakkoset on leikkisämpiä, kolmos-neloset ei ole enää niin leikkisiä, mutta vielä lähtee mukaan. Viis-kutoset jo on ihan oman ikäisiään – ja niin pitää olla siinä iässä – ne rupee mietiin et hei, mikä tää on? Se on hyvä niin!
Ovatko kertomustesi hahmot todellisia?
Joo. En puhu palturia tuolla edessä. Se, mitä kerron, on totta. En vitsaile asioilla.
Eli olet käynyt myös maissa, joista olet puhunut? Esimerkiksi, kun kerroit, että intiaanipoika oli tuonut sinulle kukan?
Joo. Se oli intiaanipoika Venezuelasta. Pienet lauluni veivät minut niin pitkälle matkalle. Kun mä lauluja aloin tehdä, en suunnitellut tekeväni matkoja mutta joku järjestö ajatteli, että Jukan lauluista voisi olla hyötyä siellä ja tämmöstä mun elämässä on sitten tapahtunut. Minä olen siitä kiitollinen.
Onko sinulla kilpailijoita tällä saralla – kun teet lauluja lapsille ja olet ottamassa pienempää yleisöä aina mukaan?
Joo. Lauluntekijöitä minun mielestäni kannattaisi vielä vähän enemmänkin saada lastenlaulun saralle. Silloin, kun aloitin, ei ollut oikeastaan paljonkaan lastenlaulujen tekijöitä.Nythän sitä on monentyyppistäkin lastenlaulun tekemistä mutta sitten taas seurakuntapuolella, missä minä kierrän, ei meitä hurjan montaa ole. Jos minä en pääse keikalle ja kysytään ”kukas tulis sijaiseks?” ei niitä hurjan montaa ole. Toisaalta se on antanut minulle sen mahdollisuuden, että töitä on riittänyt.
Kiitos paljon!
Kiitos ja kaikkea hyvää sulle!
